Slept the day away

Nukuin kirjaimellisesti koko sunnuntain. Heräsin yhdeltätoista, illalla. Siitä eteenpäin ollut koneella ja yrittänyt vääntää yhtä koulujuttua, joka tuntuu ihan mahdottomalta.

Syönyt olen viimeisen 24h aikana kaksi ruispalaviipaletta ~116 kcal ja kolme kourallista popcornia ~v*tusti kcal. Poppareista sain vielä armottoman vatsakivun, olisi siis kannattanut jättää väliin... Kahvia juonut nelisen kuppia, ja nyt lappaan 1,5 desiä maustamatonta, rasvatonta jogurttia ~30 kcal.

Mies puhui niin kivoja humalassa. Yhteenmuutosta ja elämän rakentamisesta yhdessä. Nyt se on kylmä ja kuolaa Kiira Korven kuvia. Kiiran mittoihin minun ei ole edes mahdotonta päästä, 6 kiloa pois ja onhan noita senttejä minulla kaksi enemmän mitä pituuteen tulee. Mikä siinä Kiirassa niin edes viehättää? Voisin nimetä miljoona kauniimpaa naista.

Muutenkin paska ja turha fiilis. Tekisi mieli vain vajota musiikin maailmaan ja unohtaa kaikki, mutta pakko vääntää tuo koulujuttu... Nyt kyllä lopetan asioiden jättämisen viime tippaan, oikeasti! Johan tuota olen viimeiset kuusi vuotta yrittänyt. Nyt on parempi onnistuakin.

Päivä pönttöä halaillen

Joo, hienosti vedetty... Riipaisin hyvät kännit eilen pelkällä viskillä ja viinalla. Aikamoinen raivokännihän sitä iski päälle, itkeskelin taas aamun jo sarastaessa miehelleni kuinka olen läski enkä kelpaa ^^ ... :z

Kun sitten heräsin aamulla silmät aivan turvoksissa ja hoipertelin vessaan oksentamaan pahaa oloani, oli loppupäivän ohjelma selvä. Oksentamista, oksentamista, oksentamista. Edes vesi ei pysynyt sisällä.

Yritin syödä light mustikkasoppaa, mutta sekin tuli samantien ulos.

Mies yritti ihanana paapoa minkä pystyi, lähti jopa itsekin krapulaisena kauppaan hakemaan mulle jotakin syötävää ~jäätelöä, suklaata, kolaa... Pakotti vetämään niitä alas, pieninä annoksina kerrallaan, kun sokerivajeisena tärisin eikä jalat kantaneet.
Lämmitti itselleen uunissa pizzan jonka pelkkä hajukin sai laatan taas lentämään. Onneksi ei sitä pakottanut syömään.

Olo oli ihan karmea. Vatsa kramppaili pahasti, mitenkään päin ei ollut hyvä olla. Sain aina hetken pötkötettyä ennen kuin oli jo pakko juosta halaamaan pönttöä. Miekkoseni lopulta kantoi minulle sankon sängyn viereen, ettei tarvitse ravata vessassa jatkuvasti :> Hänen ajattelevaisuutensa ja huolehtimisensa jaksaa yhä hämmästyttää. Edes pizzan vetämisensä ei häiriintynyt siitä, että minä laattaan parin metrin päässä!?

Nyt se lähti bileisiin ja sain jäädä makaamaan rauhassa sängynpohjalle. Sain oksentelultani hetken nukuttua, ja herättyäni ei ollut enää paha olo eikä oksu ole enää lentänyt. Kaloreita jäätelöpuikosta ja palasesta suklaata sekä parista desistä kolaa jotka lopulta suostuivat pysymään sisällä kertyi vähän alle 400.

Ihan kätevä tyhjennyspäivä kuitenkin, sillä kävin vaa'alla ja lukema oli kaksi kiloa vähemmän kuin eilen aamulla!! Pääsin taas alle 60:n!! Turposin syksyn mittaan ja varmaan viimeksi syyskuussa vaaka näyttänyt vitosella alkavaa lukua. Jes jes jes! <3

Nyt on mahtava motivaatio olla syömättä huominenkin!

Tiedän, että olen nyt täysin kuiva eikä luku varmaankaan ihan tuota ole enää huomenna, mutta silti pienemmän numeron näkeminen vaa'an näytössä potkaisi kunnolla persuuksiin ja muistutti, ettei mikään ole mahdotonta.

White Blank Page

Tästä päivästä ei edes kehtaa kertoa, meni sen verran läskiksi... En syönyt kuin kolmea eri asiaa, mutta kaloreita kertyi silti aivan liikaa, plus kaikki alkoholi jota olen nyt käyttänyt + tulen käyttämään. Tähän mennessä sentään vain viskiä ja viinaa light-limulla sekä yksi olut... Tuskin tulee paria olutta enempää loppuiltanakaan (tai -yönä), mutta aivan liikaa joka tapauksessa.

Huomenna olisi vielä tuplasynttärit jossa menee lisää viinaa.

Sunnuntai sitten syömättä ja ensi viikko mahdollisimman vähillä muonilla... Oksettaa. Ei alkoholi, vaan oma itsekurin puutos, läskeily ja läskit. Ja se, kuinka säälittävä itsetunnoton paska olen.

Toivottavasti teillä (kahdella lukijalla!<3) on parempi perjantai! :)

Häpi häpi

Kylläpä piristi, ihka ensimmäinen lukija nimittäin! :3 Kiitos sinulle! Sisintä lämmittää (muukin kuin tämä viski...).

Jep, sorruin vetämään kaloreita oikein viskin muodossa. Tosin vain lasinpohjallinen x2, mutta silti.

Muutenkin päivän kalorit nousivat reilusti yli 800:n, kun erehdyin syömään ruisleivän ohuella kerroksella levitettävää sulatejuustoa. Eikä edes ollut niin nälkä, en olisi tarvinnut sitä, en oikeasti halunnut sitä! Missä itsekuri!? Niin säälittävää, niin säälittävää.

Liekköhän huomenna tiedossa enemmänkin alkoholin käyttöä? Jos on, niin pysyttelen kyllä visusti viski- ja viinalinjalla. Light-limun kanssa. Ei sillä, siideriä tai lonkeroa en edes juo koskaan, koska en niistä pidä. Oluesta taas sitäkin enemmän... Toisaalta jos ei söisi mitään koko päivänä, saisi rauhassa vetää alkoholia kaikkien päivän kalorien edestä?

Little Lion Man

Mihin tämäkin päivä taas meni? Olin niin ylpeä itsestäni kun sain kammettua ruhoni sängystä ylös jo ennen kuutta, mikä on ihan hyvin vapaapäivälle. Päädyin sitten kuitenkin jo puolen päivän maissa leffan katsomisen jälkeen päiväunille ja herätessäni kello näytti seitsemää... Hups.

Syömisten osalta kuitenkin hyvin onnistunut päivä. Valitettavastihan tämä oli niitä aamuja kun herään suoraan nälän kanssa. Niitä ei tule kovin usein, mutta ovat ne sitäkin raivostuttavampia. Söin pienen palasen paprikaa kahvin kanssa ja ajattelin sen saavan riittää pitkälle päivään, mutta kun mies kyllästyi kuuntelemaan mahani murinaa, söin 1,5 desiä maustamatonta, rasvatonta jogurttia johon heitin sekaan teelusikallisen pellavansiemenrouhetta ja toisen lesettä.

Vähän ennen päiväunille menoa mies kokkasi meksikonpataa ja maistelin sitä sitten n. desin. Kalorit kuitenkin alle 700:ssa tältä päivää :) Nyt juon kahvia (mikä unirytmi?) vaikka huomenna aamulla pitäisi jaksaa raahautua kouluun. No viikonloppu menee sitten nukkuessa.

Koulujuttuja olisi rästissä vaikka muille jakaa... Miten sitä jaksoikin keväällä pirteänä pääsykokeissa valehdella opiskelumotivaatiosta ja -innosta. Tai ehkä sitä keväällä vielä olikin? Keväällä, jolloin halusin olla ihan muualla sieltä missä sillä hetkellä olin, keväällä, jolloin olin laihimmillani. En kuitenkaan onnellisimmillani. Nyt olen ehkä muuten onnellisempi, tai olisin, ellen olisi isompi, rumempi ja ällöttävämpi.

Ajatus ei kulje. Eipä sillä että minulla mitään sanottavaakaan olisi.

"Weep for yourself, my man,

You'll never be what is in your heart

Weep Little Lion Man,

You're not as brave as you were at the start

Rate yourself and rake yourself,

Take all the courage you have left

Wasted on fixing all the problems

That you made in your own head"

Awake My Soul

Muutama ihana thinspo-kuva muistuttamaan siitä, mihin tässä oikein pyritään.

The Cave

Olen eläessäni yrittänyt pitää useampaakin blogia ainoankaan niistä koskaan ottamatta tuulta siipiensä alle. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ole päätarkoitukseni, vaan tahdon vain jonkun outletin ajatuksilleni, tuntemuksilleni ja tuskailuilleni tämän ihanankamalankatalan ruokavamman kanssa.

Minustako sitten jotain? Nojaa. Olen parinkympin ylittänyt opiskelija, jolle ruoka on rakastaja ja jolle ruoka on vihamies. Olen jojoillut painoni kanssa jo useamman vuoden, ollen välillä pullukka, välillä ihanan luinen. Nyt olen kuitenkin kyllästynyt edes pelkäämään sitä, että jonakin päivänä olisin taas se pullukka joka joskus olin.

Tämä päivä meni ihan läskiksi - läskillä läskiksi, oh the irony. Kaloreja on kertynyt varmaan jo lähemmäs 1000 liikunnan ollessa minimissä, kun palelee niin vimmatusti. Huomenna skarppaan taas. Kohti parempaa kroppaa.