kill them softly

Istun koneella miehen takana ja itken, eikä se huomaa.

Oon stressannu viime viikkoina niin hirveästi koulun takia että se näkyy jo vaa'alla. En ole koskaan ollut mikään tunnesyöppö oikeastaan, joten tää on ihan uutta mulle. Ja kamalaa. Olo on kömpelö, ahdas ja yleisestikin vaan oksettava. Aamupaino oli 62,9. Nyt tälle tulee stoppi. Mun on joka tapauksessa saatava koulujutut ojennukseen, joten sitten pitäisi olla vähemmän "syitäkin" syödä kuin sika...

Mieskin on niin kylmä. Itken siksi, ettei siitä ole taas kahteen viime päivään irronnut oikein mitään. Ihan kun se olis jossain muualla. Ja vittumaisintahan tässä on se, että se ei puhu niistä asioista. Kun kysyn, että ootko kyllästynyt, se vastaa; "Oon kyllästyny tyhmiin kysymyksiin". Ja kävelee pois. Oon raivona. Näitä jaksoja tulee aika ajoittain, tahtoisin vaan tietää syyn. Tai sitten mun tulisi vaan olla ajattelematta typeriä ja keskittyä itteeni. Sen taidan tehdäkin. Joo!

Eilen illalla tuijottaessani oksettavaa ruhoani peilistä päätin, että tänään lähden 10 kilometrin pyöräilylle. Katson ikkunasta ja siellä tulee taas jotain räntäpaskaa. Tulkoot, ei estä mua. Mikään ei saa enää estää mua tai olla olevinaan-este tai mitään. Katson päivittäin kuvaa viime kesän lopulta jossa olen laihimmillani, ja se kuva on nätti. Tahdon taas siihen kuntoon enkä olla tällainen pöhöttynyt makkara.

Tällä hetkellä kaikki tuntuu aika surkealta ja lohduttomalta. Paitsi kupillinen kahvia ja musiikki kuulokkeissani.

i like food, food is... bad

Oli mulla ihan jotain asiaakin. Kun tuossa aiemmin tiskasin. Unohtui. Äsh.

Tänään sitten sorruin syömään palan pizzaa. En isoa, mutta liikaa sekin on. Muuten meni ruokailut ihan jees, yksi kokonainen ruispala juustolla ja Valion mandariini-vanilja -jogurtti, plus tietty pakolliset pari kuppia kahvia. Ja Cola Zeroa mutta ei sitä liene tarve laskea.

Hain töihin pariin paikkaan. Voi kun tärppäisi. Mies puhuu että mentäisi ulkomaille loppukesästä/alkusyksystä jos mäkin saan kesällä tienattua hieman.
Viime yönä aloin taas kännissä meuhkata näistä itsetunto-ongelmista ja aika rumia juttuja tuli sanottua puolin ja toisin. Ei tarvitsisi tuon niskaan sitä sysätä että oon niin pirun tyytymätön itteeni. Viina ei taida olla mua varten kun muutun aina ihan hirviöksi otettuani? Olutlinjalla kun pysyisi niin ei menisi riehumiseksi...
Joo ei siis tarvinne todeta että eilisestä mukavasti extrakaloreita tuon ystäväni Alkoholin takia. En edes uskaltanut käydä vaa'alla. Huomenna aion käydä juoksemassa ja reenata, tää päivä meni taas ihan ohi.

Oon surkea :c

Surkeutta

Hei kaunokit! Ja heti alkuun pahoitteluni siitä ettei päivitystä ole hetkeen tullut. Viime päivissä, viikoissa ei ole ollut mitään kehuskeltavaa tai syytä olla ylpeä, joten en viitsinyt kynäillä possuiluriviä ja näin viedä aikaanne turhalla, ällöttävällä p-skalla.

Siispä niin, otin itseäni taas niskasta kiinni ja tänään meni ihan hyvin; 450 kcal joka koostuu kahdesta kokonaisesta ruispalasta juustolla ja 0,33 Koffista. Olut on niin pahe, niin pahe. Turhia, kamalia kaloreita, mutta rakastan sitä niin paljon että liekkö koskaan voin täysin luopua.

Pyöräiltyä tuli n. 5 km ja lihaskuntoa tehtyä kymmenisen minuuttia (joo, hitusen säälittävää, mutta tyhjää parempi, eikö?).

Tämä päivä sai taas potkittua ahteriin, kun muisti miten tämä tyhjänkevyt olo on niin auttamattoman ihana ja kun näki taas muutaman todella kauniin ja laihan tytyn tuolla ulkona. Minäkin, vielä joku päivä.

Goodday

Kyllä sitä välillä miettii että mitähän ihmettä seuraavaksi, kun bustaa itsensä kaivamasta leipäpakettia roskiksesta tajuttuaan ettei katsonut ravintoarvoja sen kyljestä... Saapa ainakin mielenrauhan jos ei muuta. Eikä kukaan ollut todistamassa tätäkään alentumisen hetkeä.

Päivähän on ollut loistava! Kävelin reippaasti noin tunnin, väänsin puolen tunnin lihaskunnon ja tanssahtelin vielä siihen päälle + hyötyliikuntana siivoamista. Kaloreita ei ole kertynyt kuin max 350, ehkä jopa alle 300 (en tiedä paljonko muutamassa [alle 10] irtokarkissa on kaloreita?). Olo on ihanan energinen ja kevyt, tekisi edelleen mieli vain pomppia ja tanssahdella ympäri asuntoa. Kumma, miten mieliala heitteleekin ihan itsekseen välillä. Tämä ei sinänsä edes ollut kummoinenkaan päivä, sillä sain melkein miesystävän suututettua vammailuillani, stressasin koulujuttuja ja ahdistuin jo valmiiksi kesästä ja silloin mahdollisesti päällekkäin menevistä jutuista. Jokin silti vain on tarttunut kevyesti rinnasta ja kiskoo kohti kattoa, kepeästi ja pehmeästi, vetää hymyn huulille kaikesta huolimatta.

Äh, muistin juuri pakastimessa muhivan jäätelötötterön olemassaolon... Ei! Ei ei ei! Äkkiä lakkaamaan kynnet, jospa niiden kuivumisen aikana tämä mielitekokin menisi ohi. En voi sortua nyt, en näin upean päivän päätteeksi!

Miten teillä meni muruset? :)

I fail

Hyi, hyi ja hyi. En tahdo edes muistella eilistä. En muista milloin olisi viimeksi iskenyt moinen ahmimiskohtaus! Ai kamala ja oksennus.

Alkuviikko meni ihan hyvin, kalorit pysyivät 600:n kieppeillä tai alle joka päivä, sain tehtyä lihaskuntoa ja olen juossut joka päivä paikasta toiseen asioilla pakkasesta huolimatta. Mutta se eilinen... Nachoja, paahtoleipää, vanukasta, jäätelö... Kun olin lapannut sisääni järkälemäisen palan mustikkapiirakkaa ja makasin sängyllä miettien ääneen mitä söisin seuraavaksi, miesystäväni kommentoi kevyesti naurahtaen, vitsaillen: "Onko sulla syömishäiriö tai jotain, ensin et syö kolmeen päivään mitään ja sitten ahmit kaapit tyhjiksi". Hassua, miten lähelle se pääsee, muttei silti perille asti. Sivuutin kysymyksen alkamalla puhua valkosipulipatongista joka on kohta liian kovaa syötäväksi.

Eilisen ahmimisen jäljiltä vatsalaukkuni taisi vähän venähtää, koska tänään se huutaa ruokaa sisäänsä hiljenemättä. Kieltäydyn. Söin aamulla pohjapuolen ruispalasta ja tunti sitten lämmin kuppi -keiton. 140 kcal. Kahvia olen juonut useamman kupin, tilkalla rasvatonta maitoa kuten aina. Liikenteessä olen ollut pari tuntia jalan. Illalla kaljaa... Sieltähän ne loput kalorit sitten tulevatkin. Tosin ryyppyiltojen jälkeisinä aamuina vatsa on jostakin syystä ihanan litteä.

Tämä viikko tuntuu olevan jo pilalla. Yhden päivän takia joka meni täysin reisille. En voi enää korjata tapahtunutta. Vaaka muistuttaa sitä, mitä tuli tehtyä.

Ensi viikolla en syö mitään.

Lies, lies

Ollapa kesällä tuossa kunnossa! Ahh, siinä tavoitetta.

Viikonloppu meni niin syöpöttelyksi ja juopotteluksi etten kehdannut edes kaloreita laskea - saati raportoida tänne mitään pysyviä todisteita itsekurin täydellisestä puutteesta.
Eilen päästiin taas riitoihin asti miehen kanssa aiheesta minun painoni.
Linkitin herralle -ihan vain ällistelläkseni- tämän: http://www.iltasanomat.fi/videot/ulkomaat/mallin-kapeaakin-kapeampi-vyotaro-hammentaa-vain-50-senttia/vid-1288447001489.html ja mies väitti, että ei kiinnosta, ei ole katsonut eikä aio. Intin aikani että katso nyt. Lopulta laitoin videon itse pyörimään, jolloin mies paukautti, että valehtelin, kyllä mä sen katsoin, en vaan tahtonut sanoa kun siitä alkaa heti joku "kun mä olen niin läski" -härdelli.

Aha. Valehteli päin naamaa, ja sitten vielä muistuttaa mua siitä, että olen kännissä ollut aikamoinen idiootti aina välillä. Sanoin, ettei tässä nyt ollut takana mitään sellaista (niin kuin ei oikeasti ollutkaan), yritin tiedustella että miksi häiskä edes luulee moista, ja itkuhan siinä pääsi. Ukko alkoi sitten murjottaa, vaikka itse pahoitti mun mielen. Riidoissa nukkumaan, jes, en vihaa mitään niin paljon. Nyt kaikki kuitenkin hyvin, en jaksa pitää turhaa vihaa yllä. Tuo kuitenkin potkaisi taas kunnolla persuuksille, ja tämä päivä onkin ollut varsin onnistunut:

324 kcal =

- peruna 60g
- kolme kalapuikkoa
- 50 g perunasalaattia

- granini appelsiini-mehu

Ja no 4 kuppia kahvia päälle.

Kaiken lisäksi sain hieman liikuttuakin: tein puoli tuntia lihaskuntoa ja kävin puolen tunnin reippaalla kävelylenkillä + kiertelin kaupungilla pari tuntia.

Varsin hyvä olo tästä päivästä. Pitkästä aikaa.

lost my dream key

Tänään oli tentti joka meni aivan penkin alle. Siinä nyt ei mitään uutta sinänsä. Pakko alkaa vähän panostaa tuohon opiskeluun ennen kuin alkavat periä opintotukia takaisin.

Päivän kalorit nousivat yli kuuteen sataan... Vaikken syönyt kuin kolmesti ja kahta eri asiaa koko päivänä. Hiton meksikonpata. Paino oli kuitenkin "päiväunilta" puolen yön aikaan herätessä alle 60! Jes!

Olen selaillut nyt viimeisen tunnin ajan ruokapornoa ja huomenna tulee rahaa... Pelottaa jo valmiiksi, olen nimittäin himoinnut lakritsijäätelöä jo ainakin kaksi viikkoa. Pitää kiertää kaupat kaukaa.

Ottaa niin päähän että on noin kylmä! Tahtoisin niin lähteä lenkille, mutta keuhkot tuntuvat lyhistyvän kasaan ja repeävän jo kouluunkävelymatkalla johon menee vartti. Tänään piti onneksi asioida apteekissa, joten tuli käveltyä reipasta tahtia n. 45 minuuttia. Ei se vielä juuri mitään ole, mutta hitusen enemmän kuin kouluun - kotiin -päivinä.
Piti tehdä lihaskuntoakin tänään mutta sitten meni koko ilta nukkuessa. Tekosyitä, tekosyitä, anyone? Meikä tuntuu ainakin olevan niiden mestari.

"Love it will not betray you, dismay or enslave you, it will set you free"

Aamupaino ei taas miellyttänyt, ei sitten ollenkaan. Eilinen meni kyllä ihan täysin syöpöttelyksi, kun erehdyin mussuttamaan sekä koulussa että myöhään illalla miehen laittamaa kanaa. En edes uskaltanut laskea kaloreita. Säälittävää, eh? Hauskinta on, että näin unta (painajaisten ohessa), jossa miekkoseni kehui itsekuriani, kun huomautin, etten ottanut jääkaapista mitään vaikka kävin sillä useasti. Ei mahtanut olla mikään enneuni.

Koin taas jonkinlaisen valaistumisen aamulla. En tosin tiedä, onko se nyt niin hyvä, mutta kuitenkin. Olen ollut mustasukkainen ja typerän huolestunut poikaystävästäni, jolla on paljon naispuoleisia kavereita - suurin osa sen entisiä panoja. Olen pelännyt, että menetän hänet, että hän pettää. Aamun kirpeinä tunteina vetäessäni salatupakkaa matkalla kouluun tajusin, ettei sillä ole mitään väliä. Jättäkööt, pettäkööt. Jumaloin tuota miestä, hän saa oloni tuntumaan suurimmalti osin hyväksi ja tärkeäksi. Mutta jos olisin yksin, laihduttaminen olisi helpompaa.

Tätäkö tämä on? Sitähän se kai on. Kun kävelen koulusta hänen kämppäänsä kohti, melkein toivon, että voisin linnottautua omaan asuntooni ja olla koko päivän syömättä sen sijaan, että menisin hänen seuraansa ja syömään hänen vaivalla kokkaamaansa sapuskaa. Nyt joudun kuitenkin pakon sanelemana asuttamaan miehen kämppää, koska omassa talossani on menossa putkiremontti, eikä siellä saa laskea lainkaan vettä; asuminen olisi hieman hankalaa.

Tiedän, että elämääni tulisi aukko ilman tuota miestä, vaikkemme ole seurustelleet kauaakaan. Olen hullumpana häneen kuin koskaan pystyin edes kuvittelemaan olevan mahdollista. Silti välillä toivon, salakavalasti, huomaamattomasti alitajunnassani, ettei kukaan olisi vahtimassa syömisiäni, koskaan.

Alla kaksi pientä palaa valkosipulipatonkia paprikalla ja kinkulla sekä kananmuna kokkelina sipulin kanssa plus useampi kuppi kahvia. Liikaa, liikaa, aivan liikaa. Vatsamakkara näyttää vain kasvavan vaikka painoa on silti vähemmän kuin viikko sitten.

Slept the day away

Nukuin kirjaimellisesti koko sunnuntain. Heräsin yhdeltätoista, illalla. Siitä eteenpäin ollut koneella ja yrittänyt vääntää yhtä koulujuttua, joka tuntuu ihan mahdottomalta.

Syönyt olen viimeisen 24h aikana kaksi ruispalaviipaletta ~116 kcal ja kolme kourallista popcornia ~v*tusti kcal. Poppareista sain vielä armottoman vatsakivun, olisi siis kannattanut jättää väliin... Kahvia juonut nelisen kuppia, ja nyt lappaan 1,5 desiä maustamatonta, rasvatonta jogurttia ~30 kcal.

Mies puhui niin kivoja humalassa. Yhteenmuutosta ja elämän rakentamisesta yhdessä. Nyt se on kylmä ja kuolaa Kiira Korven kuvia. Kiiran mittoihin minun ei ole edes mahdotonta päästä, 6 kiloa pois ja onhan noita senttejä minulla kaksi enemmän mitä pituuteen tulee. Mikä siinä Kiirassa niin edes viehättää? Voisin nimetä miljoona kauniimpaa naista.

Muutenkin paska ja turha fiilis. Tekisi mieli vain vajota musiikin maailmaan ja unohtaa kaikki, mutta pakko vääntää tuo koulujuttu... Nyt kyllä lopetan asioiden jättämisen viime tippaan, oikeasti! Johan tuota olen viimeiset kuusi vuotta yrittänyt. Nyt on parempi onnistuakin.

Päivä pönttöä halaillen

Joo, hienosti vedetty... Riipaisin hyvät kännit eilen pelkällä viskillä ja viinalla. Aikamoinen raivokännihän sitä iski päälle, itkeskelin taas aamun jo sarastaessa miehelleni kuinka olen läski enkä kelpaa ^^ ... :z

Kun sitten heräsin aamulla silmät aivan turvoksissa ja hoipertelin vessaan oksentamaan pahaa oloani, oli loppupäivän ohjelma selvä. Oksentamista, oksentamista, oksentamista. Edes vesi ei pysynyt sisällä.

Yritin syödä light mustikkasoppaa, mutta sekin tuli samantien ulos.

Mies yritti ihanana paapoa minkä pystyi, lähti jopa itsekin krapulaisena kauppaan hakemaan mulle jotakin syötävää ~jäätelöä, suklaata, kolaa... Pakotti vetämään niitä alas, pieninä annoksina kerrallaan, kun sokerivajeisena tärisin eikä jalat kantaneet.
Lämmitti itselleen uunissa pizzan jonka pelkkä hajukin sai laatan taas lentämään. Onneksi ei sitä pakottanut syömään.

Olo oli ihan karmea. Vatsa kramppaili pahasti, mitenkään päin ei ollut hyvä olla. Sain aina hetken pötkötettyä ennen kuin oli jo pakko juosta halaamaan pönttöä. Miekkoseni lopulta kantoi minulle sankon sängyn viereen, ettei tarvitse ravata vessassa jatkuvasti :> Hänen ajattelevaisuutensa ja huolehtimisensa jaksaa yhä hämmästyttää. Edes pizzan vetämisensä ei häiriintynyt siitä, että minä laattaan parin metrin päässä!?

Nyt se lähti bileisiin ja sain jäädä makaamaan rauhassa sängynpohjalle. Sain oksentelultani hetken nukuttua, ja herättyäni ei ollut enää paha olo eikä oksu ole enää lentänyt. Kaloreita jäätelöpuikosta ja palasesta suklaata sekä parista desistä kolaa jotka lopulta suostuivat pysymään sisällä kertyi vähän alle 400.

Ihan kätevä tyhjennyspäivä kuitenkin, sillä kävin vaa'alla ja lukema oli kaksi kiloa vähemmän kuin eilen aamulla!! Pääsin taas alle 60:n!! Turposin syksyn mittaan ja varmaan viimeksi syyskuussa vaaka näyttänyt vitosella alkavaa lukua. Jes jes jes! <3

Nyt on mahtava motivaatio olla syömättä huominenkin!

Tiedän, että olen nyt täysin kuiva eikä luku varmaankaan ihan tuota ole enää huomenna, mutta silti pienemmän numeron näkeminen vaa'an näytössä potkaisi kunnolla persuuksiin ja muistutti, ettei mikään ole mahdotonta.

White Blank Page

Tästä päivästä ei edes kehtaa kertoa, meni sen verran läskiksi... En syönyt kuin kolmea eri asiaa, mutta kaloreita kertyi silti aivan liikaa, plus kaikki alkoholi jota olen nyt käyttänyt + tulen käyttämään. Tähän mennessä sentään vain viskiä ja viinaa light-limulla sekä yksi olut... Tuskin tulee paria olutta enempää loppuiltanakaan (tai -yönä), mutta aivan liikaa joka tapauksessa.

Huomenna olisi vielä tuplasynttärit jossa menee lisää viinaa.

Sunnuntai sitten syömättä ja ensi viikko mahdollisimman vähillä muonilla... Oksettaa. Ei alkoholi, vaan oma itsekurin puutos, läskeily ja läskit. Ja se, kuinka säälittävä itsetunnoton paska olen.

Toivottavasti teillä (kahdella lukijalla!<3) on parempi perjantai! :)

Häpi häpi

Kylläpä piristi, ihka ensimmäinen lukija nimittäin! :3 Kiitos sinulle! Sisintä lämmittää (muukin kuin tämä viski...).

Jep, sorruin vetämään kaloreita oikein viskin muodossa. Tosin vain lasinpohjallinen x2, mutta silti.

Muutenkin päivän kalorit nousivat reilusti yli 800:n, kun erehdyin syömään ruisleivän ohuella kerroksella levitettävää sulatejuustoa. Eikä edes ollut niin nälkä, en olisi tarvinnut sitä, en oikeasti halunnut sitä! Missä itsekuri!? Niin säälittävää, niin säälittävää.

Liekköhän huomenna tiedossa enemmänkin alkoholin käyttöä? Jos on, niin pysyttelen kyllä visusti viski- ja viinalinjalla. Light-limun kanssa. Ei sillä, siideriä tai lonkeroa en edes juo koskaan, koska en niistä pidä. Oluesta taas sitäkin enemmän... Toisaalta jos ei söisi mitään koko päivänä, saisi rauhassa vetää alkoholia kaikkien päivän kalorien edestä?

Little Lion Man

Mihin tämäkin päivä taas meni? Olin niin ylpeä itsestäni kun sain kammettua ruhoni sängystä ylös jo ennen kuutta, mikä on ihan hyvin vapaapäivälle. Päädyin sitten kuitenkin jo puolen päivän maissa leffan katsomisen jälkeen päiväunille ja herätessäni kello näytti seitsemää... Hups.

Syömisten osalta kuitenkin hyvin onnistunut päivä. Valitettavastihan tämä oli niitä aamuja kun herään suoraan nälän kanssa. Niitä ei tule kovin usein, mutta ovat ne sitäkin raivostuttavampia. Söin pienen palasen paprikaa kahvin kanssa ja ajattelin sen saavan riittää pitkälle päivään, mutta kun mies kyllästyi kuuntelemaan mahani murinaa, söin 1,5 desiä maustamatonta, rasvatonta jogurttia johon heitin sekaan teelusikallisen pellavansiemenrouhetta ja toisen lesettä.

Vähän ennen päiväunille menoa mies kokkasi meksikonpataa ja maistelin sitä sitten n. desin. Kalorit kuitenkin alle 700:ssa tältä päivää :) Nyt juon kahvia (mikä unirytmi?) vaikka huomenna aamulla pitäisi jaksaa raahautua kouluun. No viikonloppu menee sitten nukkuessa.

Koulujuttuja olisi rästissä vaikka muille jakaa... Miten sitä jaksoikin keväällä pirteänä pääsykokeissa valehdella opiskelumotivaatiosta ja -innosta. Tai ehkä sitä keväällä vielä olikin? Keväällä, jolloin halusin olla ihan muualla sieltä missä sillä hetkellä olin, keväällä, jolloin olin laihimmillani. En kuitenkaan onnellisimmillani. Nyt olen ehkä muuten onnellisempi, tai olisin, ellen olisi isompi, rumempi ja ällöttävämpi.

Ajatus ei kulje. Eipä sillä että minulla mitään sanottavaakaan olisi.

"Weep for yourself, my man,

You'll never be what is in your heart

Weep Little Lion Man,

You're not as brave as you were at the start

Rate yourself and rake yourself,

Take all the courage you have left

Wasted on fixing all the problems

That you made in your own head"

Awake My Soul

Muutama ihana thinspo-kuva muistuttamaan siitä, mihin tässä oikein pyritään.

The Cave

Olen eläessäni yrittänyt pitää useampaakin blogia ainoankaan niistä koskaan ottamatta tuulta siipiensä alle. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ole päätarkoitukseni, vaan tahdon vain jonkun outletin ajatuksilleni, tuntemuksilleni ja tuskailuilleni tämän ihanankamalankatalan ruokavamman kanssa.

Minustako sitten jotain? Nojaa. Olen parinkympin ylittänyt opiskelija, jolle ruoka on rakastaja ja jolle ruoka on vihamies. Olen jojoillut painoni kanssa jo useamman vuoden, ollen välillä pullukka, välillä ihanan luinen. Nyt olen kuitenkin kyllästynyt edes pelkäämään sitä, että jonakin päivänä olisin taas se pullukka joka joskus olin.

Tämä päivä meni ihan läskiksi - läskillä läskiksi, oh the irony. Kaloreja on kertynyt varmaan jo lähemmäs 1000 liikunnan ollessa minimissä, kun palelee niin vimmatusti. Huomenna skarppaan taas. Kohti parempaa kroppaa.